Sosiaalinen web ja avoimet ilmaiset verkkopalvelut ovat koulumaailmassa edelleen melko tuntemattomia. Julkisuudessa esillä ovat olleet eniten blogit, Wikipedia verkkotietosanakirja, Facebook-verkostoitumispalvelu ja You Tube videonjakopalvelu. Usein sosiaalinen web uutisoinnissa yhdistetään uhkakuviin ja väärinkäytöksiin. Opetussovellusten esittelytilaisuuksissa toistuvat kysymykset avoimien ja ilmaisten palveluitten luotettavuudesta.

Voiko avoimen sosiaalisen webin työvälineisiin luottaa?
Verkkotutkija ja tietokirjailija Kari A. Hintikka vastaa:

Uudet internetin ryhmätyökalut sekä oppimisvälineet ovat nykyään helppokäyttöisiä, luotettavia ja pääosin maksuttomia. Avoimen lähdekoodin ohjelmistot ovat niin ikään kypsyneet varteenotettavaksi vaihtoehdoksi ja niille on tarjolla sekä maksutonta että maksullista käyttäjätukea.

Wikipedia on kouluesimerkki. Se on alkanut syödä kaupallisia tietosanakirjamarkkinoita. Monet organisaatiot, myös yritykset, ovat ottaneet wiki-tekniikat kollektiiviseen tiedontuotantoon ja jakamiseen kaupallisten sovellusten sijaan.

Lisäksi internetissä näitä uusia työkaluja käyttävät miljoonat ihmiset. Kehittäjät saavat huomattavasti enemmän ja nopeammin palautetta muun muassa virheistä ja käytettävyysongelmista, jolloin kehitystyö on nopeaa. Korjaukset voidaan tehdä suoraan internetissä eikä käyttäjien tarvitse asentaa päivityksiä.

Sosiaalisen webin työvälineisiin tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi jakamalla kollektiivisesti oppilaiden kesken www-kirjanmerkkejä del.icio.us-palvelun kautta osana opetusta. Kun joku löytää hyvän www-linkin, niin se on heti kaikkien käytettävissä sen sijaan että tallentuisi vain yhdelle koneelle. Tämä luo uudentyyppistä yhteisöllisyyttä, kun linkkien etsijät alkavat arvostaa toisten löytöjä.

Hintikan tuore teos käsittelee aihepiiriä: Web 2.0 – johdatus internetin uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin (Tieke 2007), julkaisuun voi tutustua verkossa.

Ville Venäläinen, Internetixin ja Otavan Opisto joukkueenjohtaja,
tietojärjestelmäpäällikkö ottaa kantaa samaan kysymykseen:

Mielestäni sosiaalisen webin välineisiin kannattaa luottaa, ja niitä pitää suosia opetuskäytössä. Taustalla tähän tarpeeseen on se muutos, joka liittyy suhteeseemme tietoon. Koulu ei ole enää keskeinen tiedonlähde, vaan meillä kaikilla on vapaa pääsy tietoon. Vapautemme ei rajoitu pääsyyn tiedonlähteelle. Meillä kaikilla on myös mahdollisuus tuottaa lisää tietoa yksin tai yhdessä. Opettaja on enää harvoin ainoa asiantuntija luokassa. Knoppikysymyksiin tämän päivän opiskelija hakee vastaukset verkostosta. Opiskelijalla on miljoonien ihmisten asiantuntijuus käytettävissä luokassa vaikkapa puhelimen webbiselaimen kautta.

Kaikenlainen vuorovaikutteisuus, tiedonhakeminen, yhdessä tuottaminen ja toisten kohtaaminen verkossa erilaisissa konteksteissa ovat muuttuneet tämän päivän yleissivistykseksi. Koulun pitää olla tarjoamassa näitä taitoja. Verkko avaa autenttisen oppimisympäristön, jossa koulu voi olla suorassa vuorovaikutuksessa sen ympäristön kanssa, johon se valmentaa opiskelijoitaan.

Jokelan tapahtumat herättivät monet aikuiset siihen, ettei ole oikein jättää lapsia yksin uuden tekniikan kanssa – siis vähän kuin laittaisi pienokaisensa yksin uimaan, kun itse ei siedä vettä. Nuoria ei pidetä vedestä poissa luomalla aitoja määrittämällä kieltoja. Varmin tapa pitää heistä huolta on opettaa heidät uimaan.

Venäläinen ja Otavan opisto ovat käynnistäneet rajoja ylittävää sosiaalisen median verkottumista: Sometu – sosiaalinen media oppimisen tukena. Verkostoon voi liittyä vapaasti.

Advertisements